Oli suo, kuokka ja \u2013 Jussi. T\u00e4m\u00e4 on Linnan ”T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla”-trilogian ensimm\u00e4iset sanat, jotka moni meist\u00e4 muistaa ulkoa. Jopa sanojen j\u00e4rjestyksen, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t voisi t\u00f6ni\u00e4 toisiaan muulla tavalla, koska t\u00e4ss\u00e4 lauseessa on jo koko kirjan sielu. T\u00e4rkein substantiivi on ensimm\u00e4isen\u00e4. Teoksessa raivataan suota, elintilaa riist\u00e4jilt\u00e4 ja viljell\u00e4\u00e4n my\u00f6s henkisi\u00e4 arvoja. Olennaisinta on neitseellinen tila, johon rakennetaan jotain. Linna oli lukenut varmaan luomiskertomuksen: \u201dAlussa oli Sana ja Sana oli Jumalan\u201d. Molemmat l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle tyhj\u00e4st\u00e4, niin Jussi kuin Jumalakin. Tosin Jumalalla seuraavat p\u00e4iv\u00e4t taisivat olla helpompia kuin pellonraivaajalla, jota kiusasivat hyttyset ja pitkien ty\u00f6p\u00e4ivien tuoma v\u00e4symys. Jumala luultavasti heilutteli sauvaansa melko vaivattomasti ja katseli luomuksiaan ilman otsalla helmeilevi\u00e4 hikikarpaloita. Tuskin Herran selk\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si miss\u00e4\u00e4n vaiheessa kostumaan, vaikka ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli valtaisa. Kun taas Jussin edess\u00e4 oli aava suo, mik\u00e4 piti muuttaa pelloksi ja ev\u00e4st\u00e4\u00e4 perhe. Ensimm\u00e4inen hakun isku sen kosteaan ja tuoksuvaan pintaan tuntui varmaan upealta. Itse olisin vaipunut ep\u00e4toivoon. Olisin katsellut kauhuissani k\u00e4kk\u00e4r\u00e4m\u00e4ntyjen takaa nousevan auringon kanssa ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, saappaat varsia my\u00f6ten mudassa. Tuohon n\u00e4kyyn olisi ollut vaikeaa kaivaa lohdutukseksi edes mielikuvaa kullankeltaisesta viljapellosta, jonka korsien hoikkia varsia ja pulleita t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 taivuttaa loppukes\u00e4n l\u00e4mmin tuuli. Olen kuitenkin ylpe\u00e4 korpia raivanneista esi-isist\u00e4mme, sill\u00e4 he ovat olleet todellisia perussuomalaisia. Vaikka sivistys onkin l\u00e4ht\u00f6isin muualta kuin hikisten k\u00e4mmenien pohjilta, niin sit\u00e4 ei olisi pystytty istuttamaan raivaamattomaan korpeen. Torppien jusseilla ei todellakaan ollut aikaa istua esson baarissa ihmettelem\u00e4ss\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4nv\u00e4risi\u00e4 neekeriukkoja.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n alkuun liittyy tarina, jonka keskeinen henkil\u00f6 on runoilija Pentti Saarikoski. H\u00e4n oli V\u00e4in\u00f6 Linnan kaveri, mutta my\u00f6nsi jossain tilaisuudessa, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole koskaan lukenut \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla\u201d \u2013 teossarjaa. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ylenkatsomiseen oli kuulemma se, ett\u00e4 runoilijamme ei voinut hyv\u00e4ksy\u00e4 ensimm\u00e4iseen lauseeseen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 tavuviivaa. Se \u00e4rsytti sanan taitajaa. Ehk\u00e4 se n\u00e4ytti Saarikosken silmiss\u00e4 turhanp\u00e4iv\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Muksuna asuimme mansardikattoisessa omakotitalossa, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 oli muutama hehtaari mets\u00e4\u00e4 ja isohko pelto. Meilt\u00e4 puuttui sauna, joten k\u00e4vimme hoitamassa puhtauttamme naapurissa kerran viikossa. Sinne vei parin sadan metrin mittainen polku metsik\u00f6n halki. Talvella tuo matka oli kylm\u00e4 kokemus ja pime\u00e4ll\u00e4 hyvin pelottava. Joskus j\u00e4imme saunan j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4ksi aikaa kahville yst\u00e4v\u00e4llisen naapurimme seuraan. Kerran is\u00e4nt\u00e4perheen kirjavitriini\u00e4 tutkiessani huomasin, ett\u00e4 siell\u00e4 oli Linnan trilogia. Pyysin ensimm\u00e4ist\u00e4 osaa lainaksi ja sainkin luvan. Olin silloin varmaan alle viidentoista vanha ja kirjojen v\u00e4litt\u00e4m\u00e4n maailman t\u00e4ytyi olla siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 minulle melko vieras. Jos luin teokset l\u00e4vitse, niin kaiketi voisin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itseni varhaiskyps\u00e4ksi. En kuitenkaan usko tehneeni sit\u00e4. Luultavasti selailin ensimm\u00e4isen osan alun ja palautin kirjan kiitoksen kera.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oli suo, kuokka ja \u2013 Jussi. T\u00e4m\u00e4 on Linnan ”T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla”-trilogian ensimm\u00e4iset sanat, jotka moni meist\u00e4 muistaa ulkoa. Jopa sanojen j\u00e4rjestyksen, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t voisi t\u00f6ni\u00e4 toisiaan muulla tavalla, koska t\u00e4ss\u00e4 lauseessa on jo koko kirjan sielu. T\u00e4rkein substantiivi on ensimm\u00e4isen\u00e4. Teoksessa raivataan suota, elintilaa riist\u00e4jilt\u00e4 ja viljell\u00e4\u00e4n my\u00f6s henkisi\u00e4 arvoja. Olennaisinta on neitseellinen … Jatka lukemista ”Suo, kuokka ja – Jussi”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2570","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2570","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2570"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2570\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6745,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2570\/revisions\/6745"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2570"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2570"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2570"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}