{"id":2369,"date":"2011-03-19T18:18:32","date_gmt":"2011-03-19T16:18:32","guid":{"rendered":"\/?p=2369"},"modified":"2024-09-04T07:17:35","modified_gmt":"2024-09-04T04:17:35","slug":"kitaristeista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=2369","title":{"rendered":"Kitaristeista"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Olen aina halunnut oppia soittamaan s\u00e4hk\u00f6kitaraa, mutta onneksi vilkaisu nakkisormiini palauttaa minut maan pinnalle. Olen j\u00e4tt\u00e4nyt tilaa niille, jotka sen homman osaavat. Ja n\u00e4it\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyy. Jos kuusikymmenluvulla taitureita oli muutama, niin nyt nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin tuo m\u00e4\u00e4r\u00e4 on lis\u00e4\u00e4ntynyt moninkertaiseksi. Olen k\u00e4ynyt l\u00e4vitse erilaisia \u201dThe Best Guitarists\u201d-listoja, joihin on pyritty valitsemaan ne parhaat. Hyllyst\u00e4ni l\u00f6ytyy my\u00f6s kirja \u201dGuitar Gods\u201d, joka esittelee lyhyesti n\u00e4it\u00e4 soittajia l\u00e4hemm\u00e4s kaksisataa. Siit\u00e4 huolimatta tuostakin valikoimasta puuttuu monta sielukasta virtuoosia. T\u00e4llaisten listojen tekeminen on v\u00e4h\u00e4n samaa, kun valitsisi muutaman maalauksen ja v\u00e4itt\u00e4isi niiden olevan lajissaan maailman parhaat. Se on ajatuksena jo t\u00e4ysin mahdoton ja typer\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kitaristi, jonka soitantaan taisin ihastua ensimm\u00e4isen\u00e4, oli Jimi Hendrix. Olin aivan ihmeiss\u00e4ni, kun katselin perheemme ensimm\u00e4isest\u00e4 telkusta kuinka h\u00e4n n\u00e4pp\u00e4ili soittimensa kieli\u00e4 hampaillaan ja soitti sit\u00e4 sel\u00e4n takana. Vaikka Hendrixin kuolemasta on kulunut melkoisesti aikaa, niin h\u00e4nen arvostuksensa ei ole v\u00e4hentynyt. Puhumattakaan, ett\u00e4 h\u00e4n taisi olla ensimm\u00e4inen, joka hy\u00f6dynsi vahvistinlaitteiden tarjoamaa \u00e4\u00e4nimaailmaa aivan uudella tavalla. Ja mik\u00e4p\u00e4 kuulostaa komeammalta kuin Dylanin kappale \u201dAll Along the Watchtower\u201d Jimin versiona. Siin\u00e4 on sellaista el\u00e4m\u00e4nmakuista karuutta ja rehellisyytt\u00e4, jota ei voi kuin ihailla.<\/p>\n\n\n\n

Cream oli yhtye, johon kuuluivat: Jack Bruce (laulu, bassokitara), Ginger Baker (rummut) ja Eric Clapton (kitara). J\u00e4lkimm\u00e4isen sooloura on jatkunut vahvana t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. Olin muutama vuosi sitten Hartwal-areeenalla kuuntelemassa Erkin soitantaa. Ja hyv\u00e4lt\u00e4h\u00e4n se kuulosti. Samassa paikassa k\u00e4vi my\u00f6s viime vuonna The Shadows, jonka musiikki oli kova juttu siihen aikaan, kun kasvattelin pitki\u00e4 hiuksia ja yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Peace-merkille paikkaa maiharin rinnuksilta. Ja olihan se sit\u00e4 edelleen. B\u00e4ndin keulahahmo Hank Marvin on ollut monen aloittelevan kitaristin idoli ja varmaaan ihan syyst\u00e4. Kaksi el\u00e4myst\u00e4, joita on mukava muistella, kun makaan sairaalassa nuhjuisen sermin takana suu auki ja odotan p\u00e4\u00e4sy\u00e4 taivaalliselle harpunsoittotunnille. Ajatus kammottaa, mutta kai tuohon on jo syyt\u00e4 alistua. Luin Claptonista viikko sitten uutisen, jossa kerrottiin t\u00e4m\u00e4n kitarasankarin n\u00e4hdyn pesev\u00e4n julkisessa pesulassa pyykki\u00e4. Jutun kylki\u00e4isen\u00e4 oli otettu salaa kuva, joka todisti tuon kummallisen tapahtuman olevan aivan totta. Eli kyseeess\u00e4 on sittenkin ihan tavallinen ihminen, vaikka tilill\u00e4 on katetta riitt\u00e4v\u00e4sti vaikkapa kotiapulaisen palkkaamiseen. Uutinen tuokin.<\/p>\n\n\n\n

Ericin lis\u00e4ksi olen viime vuosina p\u00e4\u00e4ssyt kuuntelemaan pariinkiin kertaan maineikasta blueskitaristia Johnny Winteri\u00e4, joka talutettiin vuosi sitten Finlandia-talon lavalle. Mies oli hauraan oloinen, mutta soitin pysyi tanakasti k\u00e4dess\u00e4. N\u00e4in miehen edellisen kerran Puistobluesissa, jonka lavalla on tepastellut my\u00f6s Carlos Santana. Onneksi oli silloinkin paikalla.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Onhan n\u00e4it\u00e4 kitaristeja. Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n kehoni purnaa aamuisin vastaan, niin sit\u00e4 paremmalta hyv\u00e4 soitanta kuuluu korvissani, joiden v\u00e4rekarvat ovat ehtineet juuri ja juuri nousta pystyyn edellisen konsertin j\u00e4ljilt\u00e4. Ne ovat varmaankin melko laakeana, kun k\u00e4yn toukokuun alussa kuuntelemassa Hartwall-Areenalla maailman parasta kolmen hengen rock\/proggis-ryhm\u00e4\u00e4 eli Rushia. Joten luvassa on komea ilta. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 soittelen autossani Joe Satrianin kokoelmalevy\u00e4. H\u00e4n on er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kitarasankareista, jonka soitannassa on uskomatonta taituruutta ja samalla my\u00f6s mukana sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tunnetta.<\/p>\n\n\n\n

Sankarit menev\u00e4t ja tulevat. Jotkut heist\u00e4 ovat ehk\u00e4 jopa hieman outoja, kuten loistava kitarank\u00e4sittelij\u00e4 Buckethead, joka nimens\u00e4 mukaisesti pit\u00e4\u00e4 esiintyess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u00e4mp\u00e4ri\u00e4. Ozzy Osbourne olisi ottanut h\u00e4nen b\u00e4ndiins\u00e4, jos mies olisi vain suostunut soittamaan ilman outoa p\u00e4\u00e4hinett\u00e4\u00e4n. Paikka j\u00e4i saamatta, sill\u00e4 Buckethead ei halunnut luopua siit\u00e4. Ja miksi olisikaan, sill\u00e4 miehell\u00e4 taitaa olla kysynt\u00e4\u00e4 muutenkin.<\/p>\n\n\n\n

Ja mik\u00e4 on mielest\u00e4ni se paras kitarasoolo? Se l\u00f6ytyy Pinkfloydin levylt\u00e4 The Wall, joka on progressiivisen rockin upeimpia saavutuksia. David Gilmourtin pitk\u00e4 soolo p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 levylt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n hienon Comfortably Numb-kappaleen. Soolo on yksi rockhistorian arvostetuimmista ja Guitar Worldin \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 se on p\u00e4\u00e4ssyt nelj\u00e4nneksi. Minun listallani se on ykk\u00f6sen\u00e4 \u2013 ainakin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen aina halunnut oppia soittamaan s\u00e4hk\u00f6kitaraa, mutta onneksi vilkaisu nakkisormiini palauttaa minut maan pinnalle. Olen j\u00e4tt\u00e4nyt tilaa niille, jotka sen homman osaavat. Ja n\u00e4it\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyy. Jos kuusikymmenluvulla taitureita oli muutama, niin nyt nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin tuo m\u00e4\u00e4r\u00e4 on lis\u00e4\u00e4ntynyt moninkertaiseksi. Olen k\u00e4ynyt l\u00e4vitse erilaisia \u201dThe Best Guitarists\u201d-listoja, joihin on pyritty valitsemaan ne parhaat. Hyllyst\u00e4ni l\u00f6ytyy … Jatka lukemista ”Kitaristeista”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2369","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2369","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2369"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2369\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6551,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2369\/revisions\/6551"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2369"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2369"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2369"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}