{"id":208,"date":"2010-02-09T21:30:14","date_gmt":"2010-02-09T19:30:14","guid":{"rendered":"http:\/\/aikaihminen.com\/?p=208"},"modified":"2024-09-04T08:46:18","modified_gmt":"2024-09-04T05:46:18","slug":"veikko-huovinen-vakava-humoristi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=208","title":{"rendered":"Veikko Huovinen – vakava humoristi"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ihailemani humoristi menehtyi viime vuoden lokakuun alussa. Ura kirjailijana oli pitk\u00e4 ja sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nen t\u00e4ytyi kirjoittaa yli kolmekymment\u00e4 teosta viidenkymmenen viiden vuoden aika. Se on aika komea p\u00e4tk\u00e4 kirjahyllyss\u00e4 ja etenkin, jos niiden sel\u00e4kkeiss\u00e4 lukee oma nimi. Itse kyll\u00e4 tarkastelisin tuollaista rivist\u00f6\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 ja silittelisin tuotoksiani hell\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4. Mutta uskon, ett\u00e4 Huovinen ei sit\u00e4 tehnyt, vaikka h\u00e4n tiesikin oman arvonsa ja paikkansa kotimaisen kirjallisuuden kent\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Palovartijan toimessa on varmaan aikaa kirjoitella, sill\u00e4 tuon ty\u00f6n lomassa syntyi vuonna 1950 novellikokoelma \u201dHirri\u201d. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin kiikutettiin kustantajalle lis\u00e4\u00e4 oikoluettavaa: \u201dHavukka-ahon ajattelija\u201d. Veikko Huovinen oli tuolloin 25-vuotias. T\u00e4m\u00e4 yht\u00e4l\u00f6 tuntuu melko mahdottomalta: nuorukainen kirjoittaa uskottavasti vanhan miehen ajatuksia. Sen ratkaisemiseen tuskin kuitenkaan kaivataan maan ulkopuolista el\u00e4m\u00e4\u00e4 tai j\u00e4lleensyntymisoppia. Huovinen oli vain varhaiskyps\u00e4, joka piti korvansa ja mielens\u00e4 avoinna kulkiessaan kirkonkyl\u00e4n raitilla.<\/p>\n\n\n\n

Huumori on oivallinen ase, jos halutaan osoittaa kuinka j\u00e4rjet\u00f6n ty\u00f6kalu v\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00f6 on jonkun hirmuhallitsijan ruudinhajuisissa hyppysiss\u00e4.  Sit\u00e4 eiv\u00e4t tainneet kaikki lukijat oivaltaa, sill\u00e4 1971 ilmestynyt  \u201dVeitikka: A. Hitlerin el\u00e4m\u00e4 ja toiminta\u201d sai nuhteita tavasta pakata n\u00e4m\u00e4 asiat samojen kansien v\u00e4liin. Heilt\u00e4 j\u00e4i huomaamatta, kuinka voimallisesti huumorilla voidaan kaapia uskottavuutta niin, ett\u00e4 siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 lopulta vain pelkk\u00e4 luuranko, joka ei pysty en\u00e4\u00e4 muuta kuin seisomaan lasikaapissa ja katsomaan maailmaa tyhjien silm\u00e4kuoppien pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Huovisen viimeiseksi kirjaksi j\u00e4i karun kaunis \u201dPojan kuolema\u201d. Se ilmestyi noin kaksi vuotta ennen kirjailijan kuolemaa ja se poikkeaa monelta kohdin koko muusta tuotannosta. Luin sen vuosi sitten ja kirjoitin siit\u00e4 pienen yhteenvedon er\u00e4\u00e4seen Facebookin kirjallisuusryhm\u00e4\u00e4n. Liit\u00e4n nyt tuon lyhyen arvioni t\u00e4h\u00e4n loppuun.<\/p>\n\n\n\n

\u201dLapsen kuolema on vaikea asia. Ja viel\u00e4 vaikeampaa sit\u00e4 on hyv\u00e4ksy\u00e4, jos se tapahtuu oman k\u00e4den kautta. Ajatus sukupolvien siirtymisest\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 vuorollaan tuonpuoleiseen kauniissa j\u00e4rjestyksess\u00e4 on hyvin luonnollinen tapa jaksottaa omaa ja l\u00e4himm\u00e4isten el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ensin poistuvat isovanhemmat ja sitten vanhemmat.  Mutta ent\u00e4 jos oman lapsen kuolema rikkoo t\u00e4m\u00e4n luonnonj\u00e4rjestyksen? Eih\u00e4n minun lapseni pit\u00e4nyt kuolla ennen minua? Kyll\u00e4 min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olisin jo joutanut? H\u00e4nell\u00e4h\u00e4n oli viel\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4? T\u00e4m\u00e4n suuntaiset kysymykset ovat varmaan hyvin tavallisia t\u00e4llaisessa tilanteessa. Vaikka lapsen menett\u00e4minen tuntuu kohtuuttomalta, niin aika kuitenkin tekee teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Kysymykset vaimenevat vuosien my\u00f6t\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4 palaa pikku hiljaa l\u00e4hes ennalleen, vaikka piirongin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan valokuvan nuoren kasvot eiv\u00e4t vanhene. Sen rinnalle ei koskaan ilmesty ylioppilas- tai h\u00e4\u00e4kuvaa.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4pe\u00e4, ep\u00e4onnistuminen. Sanoja, jotka tunkeutuvat hyvin syv\u00e4lle surun saartamaan tunnemaailmaan, kun oman lapsen kuoleman syyn\u00e4 on itsemurha. Itsemurha n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ep\u00e4onnistumisen merkkin\u00e4 el\u00e4m\u00e4n haasteiden edess\u00e4. Lapsen vanhemmille se on my\u00f6s merkki ep\u00e4onnistuneesta kasvatuksesta. N\u00e4in sen kokevat kaikki, my\u00f6s Veikko Huovinen, joka on luonut monta kiehtovaa henkil\u00f6hahmoa iloineen ja suruineen pitk\u00e4n uransa aikana.  T\u00e4m\u00e4 on ollut varmaan kirjailijan vaikein teos kirjoittaa. T\u00e4m\u00e4n kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on ollut valmiina, sit\u00e4 ei ole kehitelty pala palalta kirjoituskoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta miten kirjoittaa hieman karuksi ja syrj\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyv\u00e4ksi luonnehdittu kirjailija oman pojan kuolemasta ja niist\u00e4 tuntemuksista joita se her\u00e4tt\u00e4\u00e4?  Kirja syyllist\u00e4\u00e4 ja inhimillist\u00e4\u00e4.  Se on vaatinut paljon seurustelua herkkien tunteiden kanssa. Ennen kaikkea se on vaatinut niiden asettamista kaiken kansan tutkailtavaksi. Ei ole helppoa naputella el\u00e4m\u00e4n kovettamilla sormenp\u00e4ill\u00e4 koskettavista asioista.  Mutta Veikko Huovinen tekee sen karhean kauniisti. Teksti on miehen kirjoittamaa. Siit\u00e4 tulee mieleen moneen mutkaan kasvanut k\u00e4kk\u00e4r\u00e4m\u00e4nty r\u00e4mesuolla.  Siin\u00e4 on samanlaista kauneutta: osoittelematonta.  Sit\u00e4 ei korosteta, se on vain mukana, omalla paikallaan.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ihailemani humoristi menehtyi viime vuoden lokakuun alussa. Ura kirjailijana oli pitk\u00e4 ja sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nen t\u00e4ytyi kirjoittaa yli kolmekymment\u00e4 teosta viidenkymmenen viiden vuoden aika. Se on aika komea p\u00e4tk\u00e4 kirjahyllyss\u00e4 ja etenkin, jos niiden sel\u00e4kkeiss\u00e4 lukee oma nimi. Itse kyll\u00e4 tarkastelisin tuollaista rivist\u00f6\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 ja silittelisin tuotoksiani hell\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4. Mutta uskon, ett\u00e4 Huovinen ei … Jatka lukemista ”Veikko Huovinen – vakava humoristi”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-208","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/208","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=208"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/208\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6638,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/208\/revisions\/6638"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=208"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=208"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=208"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}