{"id":2076,"date":"2010-12-30T15:11:08","date_gmt":"2010-12-30T13:11:08","guid":{"rendered":"\/?p=2076"},"modified":"2023-08-08T13:17:21","modified_gmt":"2023-08-08T10:17:21","slug":"papit-ja-sisallissota-1918","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=2076","title":{"rendered":"Papit ja sis\u00e4llissota 1918"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Olen ollut pitk\u00e4\u00e4n kiinnostunut kirkon roolista erilaisissa yhteiskunnallisissa konflikteissa. En siksi, ett\u00e4 voisin mollata tuota instituuttia, joka silloin t\u00e4ll\u00f6in n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 unohtavan omat eettiset l\u00e4ht\u00f6kohtansa. Olen aina sitonut kristinuskon opetukset moraalilangalla kiinte\u00e4ksi mytyksi. Tuon paketin purkaminen pit\u00e4isi olla mahdotonta, jos ohjenuorana on Uusi testamentti ja Jeesuksen opetukset. Silloin kun tuo mahdoton muuttuu todeksi, her\u00e4\u00e4 minun kiinnostukseni. Siin\u00e4 on mukana ihmetyst\u00e4 ja \u00e4rtymyst\u00e4. Kristinuskon arvot ovat kuitenkin niin l\u00e4hell\u00e4 humanistisia arvoja, ett\u00e4 koen nuo tilanteet jo henkil\u00f6kohtaiseksi loukkaukseksi, vaikka m\u00e4\u00e4rittelenkin itseni uskonnottomaksi. Karkea esimerkki kristillisten arvojen ty\u00f6nt\u00e4misest\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n oli paavin veljeily natsisaksan kanssa. En usko kuitenkaan, ett\u00e4 h\u00e4n antoi Kolmannen valtakunnan johtajalle poskisuudelmaa. Tuo taisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4, vaikka joltain osin Saksan yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne n\u00e4ytti kansallissosialismin valtakaudella suuntaavan kohti parempia aikoja. T\u00e4lt\u00e4 se n\u00e4ytti varmaan, kun sit\u00e4 tarkasteltiin paavinistuimelta.<\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4kin on ollut konfliktimme, joissa kirkko on joutunut hakemaan puolensa. Se ei liene yll\u00e4tys, ett\u00e4 sis\u00e4llissodassa se tuki valkoisia, vaikka punappejakin oli. Historiaahan tunnetusti kirjoitetaan voittajan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Vasta uudet sukupolvet ja poliittinen demokratia on antanut tilaa tarkastella t\u00e4t\u00e4kin puolta jo neutraalimmin.<\/p>\n\n\n\n

Kun sis\u00e4llissota syttyi tammikussa 1918, niin Suomessa oli nelj\u00e4 hiippakuntaa, viisisataa seurakuntaa ja noin tuhat pappia. Sodan syttyess\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 seurakunnista j\u00e4i yli puolet valkoisten puolelle. Kaikilla suomalaisilla oli my\u00f6s silloin paljon kiinte\u00e4mpi suhde omaan seurakuntansa paimeneen, kuin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Vasta urbanisoituminen on h\u00f6ll\u00e4nnyt tuota sidett\u00e4. Papeilla on ollut my\u00f6s aikaa mietti\u00e4 omia tulevia ratkaisujaan, kun pit\u00e4jiin on noussut ty\u00f6v\u00e4entaloja ja on perustettu suojeluskuntia. Luultavasti kirkollisia toimituksia on kuitenkin jatkettu perinteisesti, vaikka punaisia viivoja olikin jo vedetty muuallekin kuin \u00e4\u00e4nestyslipukkeseen. Ei ole varmaan kaukaa haettu, jos oletan, ett\u00e4 pastorien saarnoissa on tuettu vahvasti kotia ja yhteist\u00e4 is\u00e4nmaata. Punaiset n\u00e4htiin kiihkoilijoina, joiden ainoa teht\u00e4v\u00e4 oli h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 vanhat arvot ja tuhota se kaikki, mit\u00e4 edelliset sukupolvet olivat rakentaneet. Kaikki eiv\u00e4t ehk\u00e4 muistaneet, ett\u00e4 hyvinvointia ei rakennettu vain sivistyneist\u00f6n tuella, vaan Jussilla ja kuokalla oli my\u00f6s siin\u00e4 eritt\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4 rooli. Henkist\u00e4 p\u00e4\u00e4oma on vaikea kasvattaa, jos yhteiskunnalta puuttuu fyysinen kivijalka. Ja jos tuosta kivijalasta ei pidetty huolta, niin ei lienee ihme, ett\u00e4 Jussi huitaisi kuokalla joskus lahtaria p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka pappeja olikin rintamalla, niin heit\u00e4 ei sinne suinkaan pakotettu. Yleens\u00e4 heid\u00e4t vapautettiin sotapalveluksesta kokonaan paikallisten virkateht\u00e4vien vuoksi. Mutta innokkaita kiv\u00e4\u00e4rinkantajiakin oli. Yleens\u00e4 n\u00e4m\u00e4 olivat toimineet papinty\u00f6n ohella my\u00f6s paikallisissa suojeluskunnissa. He halusivatkin heti konfliktin alussa vapaaehtoisena palvelukseen, koska he katsoivat sen t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi kuin papilliset teht\u00e4v\u00e4t omassa seurakunnassa. Heit\u00e4 oli melko pian sotatoimissa mukana puolisen tusinaa. Er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 innokkaista oli kansanopiston johtaja pastori W\u00e4in\u00f6 Malmivaara. H\u00e4n oli my\u00f6s mukana, kun Lapuan pappilan seuratuvassa majailleet ven\u00e4l\u00e4iset sotilaat riisuttiin aseista. H\u00e4nen pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 saarna Johanneksen kirkossa on my\u00f6s kuuluisa. Siin\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Jumalan esitaistelija kertoi, miten \u201dTampereen taisteluissa oli n\u00e4hty Herra\u201d. Ja muistaako valkoinen sotilas, ett\u00e4 h\u00e4n \u201dHerran sotilas\u201d. My\u00f6s Jesajan kirjaa lainattiin, sill\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyy mahtipontinen kohta, joka p\u00e4\u00e4ttyy virkkeeseen: \u201dHerra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa\u201d. Jumala oli puolensa l\u00f6yt\u00e4nyt, ainakin valkoisten mielest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 retoriikka ei ole outoa, jos vastapuolen toiminnan n\u00e4htiin suuntautuvan uskontoa ja erin\u00e4isi\u00e4 historiallisia arvoja vastaan. T\u00e4m\u00e4 oli riitt\u00e4v\u00e4 syy papin tarttua aseeseen. Suomessa k\u00e4ytiin er\u00e4\u00e4nlaista ristiretke\u00e4 pakanoita vastaan, vaikka n\u00e4m\u00e4 t\u00e4yttiv\u00e4tkin samaan aikaan valkoisten kirkkoja.<\/p>\n\n\n

\n
\"Punavankien<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Punaisten puolelle j\u00e4\u00e4neet papit saivat yleens\u00e4 jatkaa seurakuntansa parissa, vaikka heid\u00e4n tiedettiin kannattavan valkoisia. He hoitivat edelleen jumalanpalveluksia, suorittivat hautauksia ja muita kirkollisia toimituksia. Levottomat ajat jopa lis\u00e4siv\u00e4t sit\u00e4 v\u00e4est\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, joka haki papilta erilaisia palveluksia. Kirkot olivat entist\u00e4 t\u00e4ydempi\u00e4, vaikka saarnastuolissa puhui selv\u00e4sti vastapuolen edustaja. T\u00e4m\u00e4 kertoo, kuinka Jumalan sana ohitti poliittiset jaot ja kismat. Olisi kiva tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 nuo saarnat pitiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Uskoisin kuitenkin, ett\u00e4 kirkonmies tuskin otti niiss\u00e4 kovinkaan vahvasti kantaa meneill\u00e4\u00e4n olevaan konfliktiin.  Niit\u00e4kin pastoreita oli, jotka ymm\u00e4rsiv\u00e4t punaisia ja toivat sen my\u00f6s esille. Osa n\u00e4ist\u00e4 oli toiminut kristillisess\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enliikkeess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta tuomiokapituleilta, jotka vaativat taistelujen laannuttua heilt\u00e4 tiukasti selityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun puhutaan punapeista, niin yleens\u00e4 ensimm\u00e4iseksi mainitaan Sis\u00e4l\u00e4hetysseuran toimitusjohtaja Otto Saarnisalo. H\u00e4n toimitti sodan aika Suojeluskuntalainen-lehte\u00e4 ja esitti siin\u00e4 voimakkita vetoomuksia vihollisen rakastamisen puolesta. H\u00e4n oli lukenut Raamattunsa hyvinkin tarkasti, mutta sensuuriviranomaiset eiv\u00e4t, sill\u00e4 Oton kirjoittamat artikkelit joutuivat punakyn\u00e4n tuhrimiksi. Aarnisalo my\u00f6nsikin sodan j\u00e4lken, ett\u00e4 h\u00e4n oli \u201dt\u00e4ysiverinen sosialisti\u201d, vaikka ei kuulunutkaan sosialidemokraattiseen puolueeseen.<\/p>\n\n\n\n

Ainoa punainen pappi, jonka tiedet\u00e4\u00e4n osallistuneen taisteluihin, oli Ruotsinpyht\u00e4\u00e4n seurakunnan virallinen apulainen Einar Rauham\u00e4ki. H\u00e4n oli toimut ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksess\u00e4, joten ratkaisu oli jopa ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Sodan j\u00e4lkeen h\u00e4nen asemansa ei ollut kuitenkaan miellytt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 vain valkoisten puolella toimineet papit saivat k\u00e4ytyjen taistelujen j\u00e4lkeen kunniaa ja mainetta. Einarin ep\u00e4toivoinen pakomatka p\u00e4\u00e4ttyi lopulta pakolaisena Ven\u00e4j\u00e4lle ja sielt\u00e4 Stalinin \u201davustamana\u201d Siperiaan.<\/p>\n\n\n\n

Sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 osa papeista jatkoi punavankileirien kasvatusjohtajien teht\u00e4viss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 varmaan oli miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, kuin olla todistamassa valkoisten harrastamaa terroria sodan alkuvaiheessa. Yksi esimerkki t\u00e4st\u00e4 oli ilman oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 tehdyt teloitukset. Monen kirkon miehen mielest\u00e4 silloin ylitettiin se raja, jota he eiv\u00e4t voineet en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4. Sin\u00e4ns\u00e4 he eiv\u00e4t vastustaneet teloituksia, jos ne olivat oikeudenk\u00e4ynnin langettamia tuomioita.<\/p>\n\n\n\n

Uusi Testamentti ja Jeesuksen opit tuskin kehottavat ket\u00e4\u00e4n tarttumaan aseeseen – ei ainakaan papin. Ehk\u00e4 is\u00e4nmaan rakkaus ja pelko t\u00e4rkeiden arvojen menett\u00e4misest\u00e4 ajoi n\u00e4m\u00e4 kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4t keskelle taistelua. T\u00e4m\u00e4 joukko oli kuitenkin hyvin suppea, sill\u00e4 suurin osa pastoreiden teht\u00e4vist\u00e4 rintamilla t\u00e4yttyi hartaustilaisuuksista, aamurukouksista komppanioissa ja muista sielunhoidollisista toimista. Mukana taisi olla my\u00f6s aimo annos realismia, sill\u00e4 kentt\u00e4papin ohjes\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sanotaan saarnaohjeistuksen lopussa,  ett\u00e4 \u201dSaarnat olkoon lyhyit\u00e4 ja ytimekk\u00e4it\u00e4\u201d. Mielest\u00e4ni hyv\u00e4 neuvo nyky\u00e4\u00e4nkin, mutta etenkin silloin kun lyhyet rauhan hetket saattoivat p\u00e4\u00e4tty\u00e4 luotisateeseen. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hde: Ilkka Huhta: Papit sis\u00e4llissodassa 1918<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen ollut pitk\u00e4\u00e4n kiinnostunut kirkon roolista erilaisissa yhteiskunnallisissa konflikteissa. En siksi, ett\u00e4 voisin mollata tuota instituuttia, joka silloin t\u00e4ll\u00f6in n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 unohtavan omat eettiset l\u00e4ht\u00f6kohtansa. Olen aina sitonut kristinuskon opetukset moraalilangalla kiinte\u00e4ksi mytyksi. Tuon paketin purkaminen pit\u00e4isi olla mahdotonta, jos ohjenuorana on Uusi testamentti ja Jeesuksen opetukset. Silloin kun tuo mahdoton muuttuu todeksi, her\u00e4\u00e4 minun kiinnostukseni. … Jatka lukemista ”Papit ja sis\u00e4llissota 1918”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2076","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2076","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2076"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2076\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3905,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2076\/revisions\/3905"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2076"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2076"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2076"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}