{"id":2018,"date":"2010-12-29T21:09:25","date_gmt":"2010-12-29T19:09:25","guid":{"rendered":"\/?p=2018"},"modified":"2024-09-04T07:22:17","modified_gmt":"2024-09-04T04:22:17","slug":"kansakoulu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=2018","title":{"rendered":"Kansakoulumuistoja"},"content":{"rendered":"\n

1950-luvun lopulla Suomessa oli noin 6000 kansakoulua. Sen enemp\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ei ole ollut sit\u00e4 ennen tai sen j\u00e4lkeen. Keskim\u00e4\u00e4rin yksi l\u00f6ytyi alueelta, joka oli kanttiinsa kahdeksan kilometri\u00e4. Nuo vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, hyvinkin moni-ilmeiset rakennukset, toimivat siihen aikaan opinahjoina noin 600 000 oppilaalle. Tuosta tilanteesta olemme luistelleet taaksep\u00e4in. En tarkoita opetusta vaan koulurakennuksia, joiden intiimi ja el\u00e4m\u00e4nmakuinen tunnelma, on vaihtunut persoonattomiin kaupunkikouluihin. Poikkeuksiakin on, vaikka Helsingin Kruunuhaasta l\u00f6ytyv\u00e4 rakennus, jonka muotokieli on puettu komeaan kansallisromantiikan kuosiin. Yhteiskunta kehittyy ja koululaitos siin\u00e4 siin\u00e4 samalla. Ja kun arvoja mitataan rahalla, niin jotkut niist\u00e4 joutuvat sellaiseen puristukseen, ett\u00e4 niill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 el\u00e4misen mahdollisuutta.  N\u00e4in taisi k\u00e4yd\u00e4 kyl\u00e4kouluillekin, jotka siirtyiv\u00e4t taajamiin muuttoliikkeen mukana. Kulkeminen parani, joten koulumatkatkaan eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 ongelma.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kirkko vastusti aikoinaan kuntavetoisen kansakoululaitoksen synty\u00e4. Se olisi halunnut pit\u00e4\u00e4 opetuksen omissa k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Papit olivat hoitaneet lasten sivist\u00e4misen siihenkin menness\u00e4 ja kasvattaneet heit\u00e4 Herran nuhteeseen. Jos l\u00e4ht\u00f6kohtana on n\u00f6yr\u00e4 kansalainen, jonka el\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4ltyy enemm\u00e4n hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 kuin asioiden ehdollistamista, niin piispojen ja pappien pelko maallisen koululaitoksen vaikutuksesta lapsiin oli aivan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Tieto kun yleens\u00e4 avartaa maailmankuvaa ja saattaa siin\u00e4 samalla ehdollistaa ne tutut, kristilliset opit. Kirkko onneksi h\u00e4visi tuon taistelun, vaikka uskonto j\u00e4ikin osaksi kouluopetusta.<\/p>\n\n\n\n

Kansakoulu pyrki kasvattamaan lapsia ja nuoria is\u00e4nmaanrakkauteen ja siihen liittyviin arvoihin. Ehk\u00e4 noita hyveit\u00e4 painotettiin kansaa koetelleen sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen entist\u00e4 pontevammin. Ja j\u00e4rkevint\u00e4 oli tietenkin aloittaa uudesta sukupolvesta, joille nuo kansalaissodan vaiheet olivat vain mainintoja historian kirjoissa. Koulu opetti, ett\u00e4 parhaiten oppilas tuki omaa is\u00e4nmaataan, kun h\u00e4n suoritti kouluteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tunnollisesti ja pysyi my\u00f6hemmin erossa v\u00e4kijuomista. Vieh\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja jo hieman p\u00f6lyyntyneit\u00e4 arvoja. Sadan vuoden takainen kansallisromanttinen ajatus is\u00e4nmaasta on vaihtunut matkan varrella monimuotoisempaan k\u00e4sitykseen. Se ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ydy koululaisten mieless\u00e4 vain kauniina j\u00e4rvimaisemina tai V\u00e4nrikki Stoolin yli-inhimillisin\u00e4 sankareina, joiden suurin ihanne oli vuodattaa verta litrakaupalla taistelutantereelle is\u00e4nmaan puolesta.<\/p>\n\n\n\n

Itse muistan kansakouluajoilta  luokkahuoneiden sein\u00e4t, joissa olivat kaikki maan is\u00e4t oikeassa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kuvat olivat harmaas\u00e4vyisi\u00e4 ja presidenteill\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tumma puku ja kaulassa solmio tai simusetti. Ainoa poikkeus oli Mannerhein, sill\u00e4 h\u00e4n oli pukeutunut sotilaallisesti. En unohda my\u00f6sk\u00e4\u00e4n karttakeppi\u00e4 ja luokan nurkkaa, jossa jouduin silloin t\u00e4ll\u00f6in seisomaan hievahtamatta osan oppitunnista. Kun vastasimme opettajan kysymykseen, niin nousimme seisomaan pulpetin viereen. Luokkakaverit tuijottivat ja odottivat, ett\u00e4 vastaus on v\u00e4\u00e4r\u00e4. Sama n\u00f6yryytys ravisteli herkk\u00e4\u00e4 min\u00e4kuvaani, kun jouduin laulamaan luokan edess\u00e4 surkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4ni, opettajan s\u00e4est\u00e4ess\u00e4 urkuharmonilla.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6rauhaa etsittiin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 poika ja tytt\u00f6 pareiksi kahden istuttaviin pulpetteihin. Tuo varmaan toimi kansakoulussa, kun vastakkainen sukupuoli aiheutti siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4. Ja jos asento ei ollut tarpeeksi ryhdik\u00e4s, niin opettaja saattoi pujottaa karttakepin niskan takaa puseron alle. K\u00e4det olivat oppitunnin aikana pulpetin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja viittaessa piti sormien olla tiukasti kiinni toisissaan. K\u00e4den sai muistaakseni kuitenkin nostaa niin korkealle, kuin vain yletti. Opettajan tukena oli j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4, jonka teht\u00e4viin kuului merkit\u00e4 vihkoon niiden nimi, jotka k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t h\u00e4iritsev\u00e4sti ennen opettajan astumista luokkaan. Kuri oli opetusta tukeva v\u00e4line tai sitten ei. Opettajan vallank\u00e4ytt\u00f6 takasi h\u00e4nelle miellytt\u00e4v\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n jakaa oppisuunnitelmien mukaista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 luokalle. Auktoriteetin vaatima kunnioitus taisi samalla vied\u00e4 oppilailta halun ja mahdollisuuden ehdollistaa opetettuja asioita. Sen hyv\u00e4ksyminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen olisi varmaan kansakoulun alkuaikoina vaatinut pedagogeilta melkoisesti n\u00f6yryytt\u00e4. Vaatii viel\u00e4kin, vaikka emme puhuttelekaan opettajia en\u00e4\u00e4 kolmannessa persoonassa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

\u00c4idinkielen merkityst\u00e4 kansakoulussa tuskin v\u00e4h\u00e4teltiin. Aapisen kuvasto kertoi lapsille, ett\u00e4 Suomi on kaunis maa ja ihmisten yhteiselo l\u00e4hes virheet\u00f6nt\u00e4. Koulukirjat tunsivat my\u00f6s neekerin, joita saimme ihastella l\u00e4hemmin, kun Helsingiss\u00e4 pidettiin vuonna 1952 kes\u00e4olympialaiset. Kirjassa \u201dMustien maanosa\u201d mainittiin, ett\u00e4 heid\u00e4t sai t\u00f6ihin rihkaman avulla. Ihmisk\u00e4sitys oli luonnollisesti oman aikansa tuotetta. Amerikkalaiset taisivat tuoda mukanaan pohjolan perukoille Coca-colankin, sill\u00e4 se rantautui meille samoihin aikoihin, kun stadion oli t\u00e4ynn\u00e4 kilpailevia nuoria.<\/p>\n\n\n\n

Jos halusi hymymerkin palkkioksi k\u00e4sialasta, niin se vaatii kauniit kirjaimet ja niiden piti kulkea toistensa kantap\u00e4ill\u00e4 sulassa sovussa. Ne raapustettiin mustekyn\u00e4ll\u00e4 ja itse ainakin muistan, ett\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 l\u00e4iski\u00e4 ei sallittu. Ter\u00e4 piti pyyhki\u00e4 tarvittaessa imupaperiin ja pieneen pyyhkeeseen. Pidin kuitenkin enemm\u00e4n laskennosta, jossa taisi vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen selkeys. Ainakin niin kauan, kun numeroiden sekaan ei ahdettu kirjaimia. Kansakoulussa tuosta ei ollut pelkoa. Harjoitusten esimerkit haettiin omasta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Aikansa pedagogiikka oli jossain suhteessa jopa edistyksellist\u00e4. Lapsia ei ahdistetttu ensimm\u00e4iseksi erilaisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pariin, vaan paljouden erilaisia k\u00e4sitteit\u00e4 opetettiin arkiesineiden v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Laulunopetuksella pyrittiin siihen, ett\u00e4 musiikki tulisi lapselle tutuksi ja siihen syntyisi samalla elinik\u00e4inen rakkaus. Minun rakkauteni taisi kuolla niill\u00e4 tunneilla, synty\u00e4kseen joskus my\u00f6hemmin uudelleen. Tuohon uudelleenher\u00e4\u00e4miseen ei tainnut hirve\u00e4mmin vaikuttaa koululaitos, sill\u00e4 Beatles ei ollut musiikinopettajien suosiossa. Tosin vihaamani nokkahuilu on jo p\u00e4\u00e4ssyt vanhemmiten pannasta, vaikka sen \u00e4\u00e4ni ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n koukuta mill\u00e4\u00e4n lailla.<\/p>\n\n\n\n

Minun koulussani hiihdettiin paljon. Parhaita hetki\u00e4 olivat ne, kun opettaja pyysi ottamaan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sukset mukaan. Liikunta t\u00e4ht\u00e4si yleiskunnon kohottamiseen ja siin\u00e4 samalla opasti oppilaita kuriin ja j\u00e4rjestykseen. Taisin saada kansanhiihtomerkinkin, mik\u00e4li muistoni eiv\u00e4t ole muualta lainattuja. Tervett\u00e4 kilpailuvaistoa kannustettiin, sill\u00e4 sen n\u00e4htiin olevan eteenp\u00e4in viev\u00e4 voima arjen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/a>Koulussa sai vitsaa viel\u00e4 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Tuon rangaistusmuodon kielt\u00e4nyt asetus ei koskenut l\u00e4im\u00e4yksi\u00e4 ja tukkap\u00f6ll\u00f6\u00e4. Niiden antamista jatkettiin ja karttakepill\u00e4 oli siin\u00e4 melko t\u00e4rke\u00e4 rooli. Ehj\u00e4\u00e4 keppi\u00e4 taisi olla vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n luokasta. Tosin arvostettu kansallisrunoijamme Koskenniemi oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 pelkoon perustuva kurinpito johti alistumiseen tai kapinamielialaan. Itsen\u00e4iseksi yksil\u00f6ksi kasvaminen vaatii auktoriteetin arvostelemista. N\u00e4in lyyrikkomme ajatteli aikana, jolloin auktoriteetin kunnioitus oli hyvinkin keskeist\u00e4 kouluel\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

On helppo lopetella kouluhammasl\u00e4\u00e4k\u00e4riin, sill\u00e4 ne kokemukset ovat kulkeneet monen matkassa aikuisi\u00e4lle asti. Hampaat hoidettiin, vaikka se olisi vaatinut oppilaan sitomista kiinni hihnoilla. N\u00e4in my\u00f6s toimittiin joissain tapauksissa. Itse muistan odotushuoneen \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4n tuoksun ja hammasporan, joka jurnutti pienill\u00e4 kierroksilla. My\u00f6s asenteet ovat tainneet parantua tuosta ajasta, jolloin poran lipsahtaminen sivuun ei tainnut kirvoittaa hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4rin tuimilta kasvoilta mink\u00e4\u00e4nlaista anteeksipyynn\u00f6n sanaa. En tied\u00e4, mist\u00e4 saimme silloin reiki\u00e4 hampaisiin, sill\u00e4 limonadit olivat melko harvinaisia ja karkkirahaa ei vanhemmilta herunut. Koulussakin sy\u00f6tiin terveellisesti. Lusikka taisi olla se t\u00e4rkein ruokailuv\u00e4line, sill\u00e4 lautasella oli usein vellej\u00e4, puuroja ja keittoja. Ja se oli sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 tyhj\u00e4ksi, vaikka vatsa ei ollutkaan asiasta samaa mielt\u00e4. Sinne oli lusikoitava takaisin my\u00f6s ulos pullahtanut oksennus. N\u00e4kym\u00e4, jota en taida koskaan unohtaa.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kansakoulu ei aina ollut se paras paikka viett\u00e4\u00e4 lapsuuden p\u00e4ivi\u00e4, niin kev\u00e4tjuhla ja sen p\u00e4\u00e4tteeksi laulettu Suvivirsi olivat kuin synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 kouluvuoden p\u00e4\u00e4tteeksi. Vaikka lukukausi olisikin ollut ahdistava, niin ne hetket unohtuivat sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun tuon virren kaunis melodia johdatti meit\u00e4 pitk\u00e4lle kes\u00e4lomalle. Lomalle, jolloin paistoi aina aurinko.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hde: Juhani Seppovaara: Kansakoulu. Armas aika.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

1950-luvun lopulla Suomessa oli noin 6000 kansakoulua. Sen enemp\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ei ole ollut sit\u00e4 ennen tai sen j\u00e4lkeen. Keskim\u00e4\u00e4rin yksi l\u00f6ytyi alueelta, joka oli kanttiinsa kahdeksan kilometri\u00e4. Nuo vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, hyvinkin moni-ilmeiset rakennukset, toimivat siihen aikaan opinahjoina noin 600 000 oppilaalle. Tuosta tilanteesta olemme luistelleet taaksep\u00e4in. En tarkoita opetusta vaan koulurakennuksia, joiden intiimi ja el\u00e4m\u00e4nmakuinen tunnelma, on … Jatka lukemista ”Kansakoulumuistoja”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2018","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2018","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2018"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2018\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6558,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2018\/revisions\/6558"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2018"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2018"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2018"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}