{"id":1263,"date":"2010-08-27T11:24:09","date_gmt":"2010-08-27T08:24:09","guid":{"rendered":"http:\/\/aikaihminen.com\/?p=1263"},"modified":"2023-08-08T13:27:22","modified_gmt":"2023-08-08T10:27:22","slug":"1263","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=1263","title":{"rendered":"Kirjoittamisesta"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Olen joskus nuoruudessani lukenut muutaman kirjoitusoppaan, joista minun olisi pit\u00e4nyt oppia ainakin seuraavaa: Selke\u00e4 j\u00e4sentely ja t\u00e4rkein alkuun, ajatuksen kulun s\u00e4ilytt\u00e4minen virkkeest\u00e4 toiseen, tautologian ja useiden sivulauseiden v\u00e4ltt\u00e4minen, vaikka eiv\u00e4th\u00e4n ne kiellettyj\u00e4 ole. Muistaakseni nobelkirjailija William Faulknerin tajunnanvirtaa kuvailemissa virkkeiss\u00e4 oli sivulauseita koko kirjaostoksen edest\u00e4. Ne saattoivat jatkua koko sivun verran ja et\u00e4\u00e4nty\u00e4 sanottavastaan jo niin paljon, ett\u00e4 olisin laittanut muutaman pisteen v\u00e4liin. Ehk\u00e4 se oli vain tyylikeino tai suomentajan harrastus. Luultavasti lukemissani oppaissa puhuttiin my\u00f6s, ett\u00e4 kielikuvia ei saa viljell\u00e4 ihan joka lauseen nurkalle. J\u00e4lkimm\u00e4isen olen ainakin unohtanut, sill\u00e4 minulle kirjoittaminen on sanoilla maalaamista. Ja mit\u00e4 isompi pensseli, niin sit\u00e4 tuhruisempaa ja el\u00e4m\u00e4nmakuisempaa j\u00e4lke\u00e4 saan aikaan. Arkkitehtuurissa pid\u00e4n kyll\u00e4kin yksinkertaisista muodoista ja rakenteista. Musiikissa ja tekstiss\u00e4 saa kyll\u00e4 olla talon kokoisia nuotteja ja ripaus mahtipontisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Kun lukemistani ohjeista yritt\u00e4\u00e4 rakentaa teksti\u00e4, niin seh\u00e4n vaikuttaa vallan tyls\u00e4lt\u00e4. Ehk\u00e4 siit\u00e4 syntyy selke\u00e4\u00e4 sanottavaa, mutta toivottavasti sen hintana ei ole sieluttomuus. Luen melko paljon luonnontieteellist\u00e4 kirjallisuutta ja j\u00e4t\u00e4n kirjan varmasti kesken, jos siit\u00e4 puuttuu se jokin, joka kiskoo lukijaa eteenp\u00e4in.  Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tieteest\u00e4kin voi kertoa v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti ilman, ett\u00e4 sen arvo katoaisi sen vuoksi mihink\u00e4\u00e4n. Koska kieli on aina ep\u00e4tarkkaa, niin pieni ep\u00e4tarkkuuslis\u00e4 ei taida pahemmin haitata. Etenkin jos palkintona on oivallus jostain uudesta ja sen saavuttaminen on tuottanut samalla mukavasti mielihyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

En aio tarkistaa v\u00e4itett\u00e4ni ja tarttua uudelleen V\u00e4in\u00f6 Kirstin\u00e4\u00e4n tai Mika Waltarin oppaisiin. Parempi el\u00e4\u00e4 illuusiossa ja rakentaa vain t\u00e4t\u00e4 keskener\u00e4ist\u00e4 maailmaa omin sanoin, aivan kuin minulla olisi jotain todellista sanottavaakin. Sit\u00e4 helpottaa, kun perehtyy kosmologiaan ja asemaamme maailmankaikkeudessa. Siin\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n oma, lujasti paalutettu paikka kaiken keskipisteess\u00e4 siirtyy muutaman askeleen sivummalle.<\/p>\n\n\n\n

Jostain olen lukenut, ett\u00e4 tyylitt\u00f6min alku romaanille on seuraavanlainen: \u201dOli syksyinen ja synkk\u00e4 y\u00f6\u201d. En ole varma menik\u00f6 se tarkalleen n\u00e4in, mutta ei tuo kuitenkaan niin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 vaikuta, jos unohdetaan kuluneisuus ja sen mukanaan tuoma tuttu maku suussa. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 paljon hyv\u00e4\u00e4kin. Se on napakkaa kielt\u00e4 ja se kertoo samalla selke\u00e4sti sen kohdan, mist\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle. Lis\u00e4ksi tuossa virkkeess\u00e4 on jotain pelottavaa ja se saa lukijan mielikuvituksen avautumaan. Se saattaa loihtia seuraavaksi suurisilm\u00e4isen humanoidin p\u00e4\u00e4n ikkunalasin toiselle puolelle tai matalat narahdukset vintille johtaville portaille. Tuosta siis voi rakentaa vaikka mit\u00e4. Tarina voi pys\u00e4hty\u00e4 uintikilpailuun valtavassa verilammikossa tai sitten siit\u00e4 voi kehkeyty\u00e4 romanttinen balladi, joka p\u00e4\u00e4ttyy kahden ihmisen loputtomaan syleilyyn valkoisella hiekkarannalla, kun et\u00e4isyyteen laskeutuvan auringon viimeiset s\u00e4teet koskettavat heid\u00e4n punertavia poskip\u00e4it\u00e4\u00e4n. Itse kyll\u00e4 lis\u00e4isin tuohon alkuun muutaman paksun oksan, jylisev\u00e4n tuulen ja takan reunalla n\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4n konjakkipullon. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kuvan reunalle mahtuisi viel\u00e4 kunnon sikari ja l\u00e4hes uuniluukkuun asti kiinni ty\u00f6nnetyt jalat, jotka ovat pujotettu harmaiden villasukkien sisuksiin. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on sittenkin vain vanhuuden ep\u00e4todellinen visio, josta puuttuu joka paikkaa v\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t ja rusikoivat kosteat kolotukset.<\/p>\n\n\n\n

Mutta runoja en en\u00e4\u00e4 kirjoita, koska plagioisin niist\u00e4 rakastamaani Risto Rasaa. Toki kukaan ei voi sanoa, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 tai huonoa lyriikkaa ja ettei kaikkea ole jo jossain m\u00e4\u00e4rin kopioitu. Kirjallisuustiede on kuin kaarnapala, joka seilaa saarelta toiselle keskell\u00e4 aavaa sanamerta. Yksik\u00e4\u00e4n saari ei ole oikea, koska sellaista ei edes ole. Vallitseva kulttuuri m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 taiteessa hyv\u00e4n ja huonon, mik\u00e4 on tietenkin kaukana absoluuttisesta totuudesta. Jos kirjallisuus voisi hivuttautua jollain keinoin l\u00e4hemm\u00e4ksi matematiikkaa, niin tuokin arvottaminen olisi helpompaa. Rakastan konkreettista koskettamista, siksi luen filosofiaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen joskus nuoruudessani lukenut muutaman kirjoitusoppaan, joista minun olisi pit\u00e4nyt oppia ainakin seuraavaa: Selke\u00e4 j\u00e4sentely ja t\u00e4rkein alkuun, ajatuksen kulun s\u00e4ilytt\u00e4minen virkkeest\u00e4 toiseen, tautologian ja useiden sivulauseiden v\u00e4ltt\u00e4minen, vaikka eiv\u00e4th\u00e4n ne kiellettyj\u00e4 ole. Muistaakseni nobelkirjailija William Faulknerin tajunnanvirtaa kuvailemissa virkkeiss\u00e4 oli sivulauseita koko kirjaostoksen edest\u00e4. Ne saattoivat jatkua koko sivun verran ja et\u00e4\u00e4nty\u00e4 sanottavastaan jo … Jatka lukemista ”Kirjoittamisesta”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1263","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1263","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1263"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1263\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3929,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1263\/revisions\/3929"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1263"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1263"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1263"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}