Katselen v\u00e4h\u00e4n aikaa kaihoisasti maantiepy\u00f6r\u00e4\u00e4ni, mutta polvi on vihoitellut sen verran, ett\u00e4 pujotan sauvojen hihnat k\u00e4teeni ja suunnistan kohti Kellokoskea. Tuo vakiolenkki kest\u00e4\u00e4 tunnin verran ja siit\u00e4 tulee kilometrej\u00e4 melko tarkalleen kahdeksan kappaletta. Sauvominen on tasaisen rytmin pit\u00e4mist\u00e4. Se on struktuuriltaan niin yksinkertaista, ett\u00e4 silt\u00e4 liikenee aikaa muuhunkin: pongaan lintuja, kadehdin omakotitalojen omistajia ja mietin mit\u00e4 vastaantulijat miettiv\u00e4t. Lenkkini tarjoaa my\u00f6s maalaismaisemaa riitt\u00e4v\u00e4sti. Matala oras peitt\u00e4\u00e4 jo pellot. Kev\u00e4\u00e4n ja syksyn harmaus on vaihtunut kirkkaan vihre\u00e4\u00e4n, joka ei ole mieliv\u00e4rini. Mutta sopiihan se – kes\u00e4n porrasmatoksi.<\/p>\n\n\n\n
Kulttuuria tupsahtaa sylin t\u00e4ydelt\u00e4, kun saavun Kellokosken taajamaan. Se on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 alue, jonka l\u00e4vitse virtaa Keravajoki. Kellokoski tunnetaan parhaiten sairaalastaan ja vuonna 1795 perustetusta ruukkimilj\u00f6\u00f6st\u00e4. Masuunissa sulatettu rauta taottiin isolla vasaralla kankiraudaksi, josta oli hyv\u00e4 ty\u00f6st\u00e4\u00e4 erilaisia tarve-esineit\u00e4. Loppuvaiheen tunnetuimpia tuotteita taisivat olla maitotonkat, kirveet ja alumiiset Kello-veneet. Viimeinen patruuna Torsten \u201dTotti\u201d Caralander kuoli t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n ensin 101 vuotta ja kolme kuukautta. H\u00e4n oli taas kuuluisa musiikinharrastuksestaan ja kaitafilmeist\u00e4\u00e4n. \u201dTotti\u201d on suomalaisen kaitaelokuvauksen uranuurtaja ja samalla legenda. H\u00e4n valmisti yli 120 elokuvaa ja my\u00f6hemmin my\u00f6s videoita. Niit\u00e4 h\u00e4n kuvasi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana ainakin yhden vintillisen ja pisimpi\u00e4 saa katsella kolmisen tuntia. Aineisto on luovutettu Suomen elokuva-arkistolle.<\/p>\n\n\n\n
Carlanderin satavuotisjuhlat kaiketi pidettiin It\u00e4merikeskuksessa, joka on entis\u00f6ity viinapr\u00e4nnist\u00e4. Talonpojille tuli ankeat ajat, kun kun viinan kotipoltto kiellettiin 1800 luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen. Maahamme perustettiin 60 viinatehdasta, joista yksi oli Kellokosken viinapr\u00e4nni. Kun viinanpoltto loppui ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen, niin panimomestari A. Lindahl kehitti Pommac-limonadin. Asun nyt siis hyvin l\u00e4hell\u00e4 lapsuuteni suosikkijumani syntym\u00e4paikkaa. T\u00e4m\u00e4 oli minulle uusi tieto ja varmaan hyvin t\u00e4rke\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n
Uskoisin, ett\u00e4 nykyinen kansanedustaja Ilkka Taipale oli paikalla, kun \u201dTotti\u201d sai sata vuotta mittariin. Taipale oli tuolloin sairaalan ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja ajeli ik\u00e4lopulla Opel Kadetilla, jonka kyljet olivat pahasti ruosteessa. Tuon mainion esitelm\u00f6itsij\u00e4n ajatusmaailmaa tuntien, ajaa samalla autolla edelleen. Mutta alueen mielenkiintoisin paikka on ehdottomasti Sairaalamuseo, jonka esineist\u00f6 kertoo melko karua kielt\u00e4 terveydenhoidosta joskus silloin. El\u00e4n mieluummin t\u00e4t\u00e4 aikaa, jossa terveyskeskusl\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 on asiakkaalle aikaa vain kaksikyment\u00e4 minuuttia, kuin sit\u00e4, jossa hoidon korvasi mehev\u00e4t per\u00e4ruiskeet ja erilaiset kylvyt.<\/p>\n\n\n\n
Puolimatkassa tulee perhe vastaan. Kaikki nelj\u00e4 ovat liikkeell\u00e4 omilla py\u00f6rill\u00e4\u00e4n. Lapsilla on kyp\u00e4r\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4, is\u00e4ll\u00e4 ja \u00e4idill\u00e4 ei. T\u00e4m\u00e4 on aika tavallinen n\u00e4ky. Olen vain j\u00e4\u00e4nyt miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mit\u00e4 he sanovat lapsilleen, jos n\u00e4m\u00e4 kysyv\u00e4t vaikka seuraavasti: \u201dIsk\u00e4 ja \u00e4isk\u00e4, miksi teid\u00e4n ei tarvitse pit\u00e4\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4\u00e4?\u201d Ehk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 esimerkilliset kasvattajat vastaavat n\u00e4in: \u201dMeill\u00e4 on kovempi p\u00e4\u00e4\u201d. Onhan heill\u00e4. Pakko olla.<\/p>\n\n\n\n
Otin kameran l\u00e4htiess\u00e4ni vy\u00f6laukkuun mukaan ja ensimm\u00e4isen kilometrin j\u00e4lkeen saan kuvaidean. Se on niin hyv\u00e4, ett\u00e4 haluan toteuttaa sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, mutta sen vaatimaa rekvisiitta ei l\u00f6ydy koko matkalta. Alan tutkailla ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kuitenkin keinotekoisen etsimen l\u00e4vitse. Kuvata voi ilman kameraakin. Rajailen kohteita vaikka sormilla jos croppaaminen ei muuten onnistu. Yksityiskohdat ovat el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4, my\u00f6s kuva-ajattelussani. Kohteen irrottaminen taustastaan, vie sen aivan muuhun todellisuuteen. Kun sit\u00e4 katsoo n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 tai tulosteena, niin pieni osa tuttua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 onkin muuttunut koskettavaksi taiteeksi. Tuo on kokemus, joka tekee kuvaamisesta mielek\u00e4st\u00e4. Yleens\u00e4 se laaja maisema on tyls\u00e4, jos siin\u00e4 ei ole niit\u00e4 yksityiskohtia, joihon katse takertuu. Valokuvaaminen on jatkuvaa havainnointia ja poikkeavan noukkimista.<\/p>\n\n\n\n
Loppumatkalla ajatukset harhailevat vapaus-k\u00e4sitteen pariin. Olenko vapaa, kun teen t\u00e4t\u00e4 lenkki\u00e4ni? Onko kaikki olemassa samanaikaisesti? T\u00e4ss\u00e4 taaperran, enk\u00e4 enk\u00e4 muuta voi. Onko valinnanvapaus sittenkin vain harhaa ja nykyinen aikak\u00e4sitys ihan kuralla? Tuollainen ajattelu potkaisee aika pahasti kristinuskoa polven alapuolelle, sill\u00e4 mahdollisuus taivaspaikkaan perustuu vapaisiin valintoihin. Tunnen itseni kerettil\u00e4iseksi ja tulen siihen tulokseen, ett\u00e4 vapaana t\u00e4ss\u00e4 sittenkin paukuttelen sauvojen kumitassuja asfalttiin. J\u00e4t\u00e4n takaportiksi kuitenkin pienen hymyn, jonka taitaa bongata seuraava vastaantulija.<\/p>\n\n\n\n
Mietin rinnakkaisuniversumeja siin\u00e4 vaiheessa, kun kaivan kameraa vy\u00f6laukusta. Laajan pellon reunalla nyhj\u00f6tt\u00e4\u00e4 kaksi varista, joiden siluetit olisi pit\u00e4nyt kuvata eritt\u00e4in alhaalta ja laajakulmalla. Ja niin l\u00e4helt\u00e4, ett\u00e4 eih\u00e4n se onnistunut. Lent\u00e4v\u00e4t mokomat pois ja min\u00e4 jatkan sukeltelemista rinnakkaismaailmasta toiseen. T\u00e4ss\u00e4 rinnakkaisuniversumeissa takerrun taas Jumalaan. Jos niit\u00e4 on lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4, niin hoitaako yksi Herra n\u00e4m\u00e4 kaikki vai onko jokaisella oma k\u00e4skij\u00e4ns\u00e4? Jos oikea vastaus ensimm\u00e4isenn ehdotukseen oli kyll\u00e4, niin onhan se silloin melkoinen taakka kaverille, jolla on ik\u00e4\u00e4 kolmetoista ja puoli miljardia vuotta. El\u00e4kett\u00e4 ei kaiketi tuosta hommasta saa?<\/p>\n\n\n\n
Taidan lopettaa t\u00e4h\u00e4n, laitan sauvat seinustalle ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n seuraavalla kerralla l\u00e4hte\u00e4 py\u00f6r\u00e4lenkille. Siin\u00e4 kuitenkin maisema vaihtuu nopeammin ja hikikin ehtii kuivua, ennen kuin se takertuu paitaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katselen v\u00e4h\u00e4n aikaa kaihoisasti maantiepy\u00f6r\u00e4\u00e4ni, mutta polvi on vihoitellut sen verran, ett\u00e4 pujotan sauvojen hihnat k\u00e4teeni ja suunnistan kohti Kellokoskea. Tuo vakiolenkki kest\u00e4\u00e4 tunnin verran ja siit\u00e4 tulee kilometrej\u00e4 melko tarkalleen kahdeksan kappaletta. Sauvominen on tasaisen rytmin pit\u00e4mist\u00e4. Se on struktuuriltaan niin yksinkertaista, ett\u00e4 silt\u00e4 liikenee aikaa muuhunkin: pongaan lintuja, kadehdin omakotitalojen omistajia ja mietin … Jatka lukemista ”Sauvak\u00e4velyll\u00e4”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1166","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1166","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1166"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1166\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6309,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1166\/revisions\/6309"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1166"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1166"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1166"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}