***

Reflektiivinen kirjoittaminen – kirjoittamista ja itsen kuuntelemista

 

Reflektiivinen kirjoittaminen eli päiväkirjakirjoittaminen on ikivanha itsetuntemus- ja hoitomenetelmä. Kirjoittaminen on voimallinen kommunikaatioväline – voimallisempi kuin puhe, sillä kirjoitus ei katoa hetkessä. Kirjoituksesta jää itselle jälki, dokumentti johon voi palata. Siitä voi katsella itseä ja maailmaa.

Päiväkirjaa käytetään menetelmällisesti opetus-, ohjaus- ja terapiatyössä. Reflektiivinen kirjoittaminen on prosessi, jota työstetään asiakkaan ja opettajan/ohjaajan/terapeutin ja/tai ryhmän välisessä vuorovaikutuksessa tutkivassa ja avoimessa hengessä. Ryhmä voi kasvattaa oman tietoisuuden reunoja.

Itse käytän reflektiivistä kirjoittamista nykyään lähes kaikessa opetus- ja ohjaustyössäni, samoin kuin kirjallisuusterapeuttisessa työssäni, kasvuryhmissä ja yksilötyössä.

Noudatan reflektiivisen kirjoittamisen tutkijoiden Jeannie Wrightin ja Gillien Boltonin eetosta: päiväkirjan kirjoittaminen on syvä itsen kuuntelemisen prosessi, jossa itsen erilaiset puolet voivat päästä ääneen.

 

Reflektiivinen kirjoittaminen tarjoaa:

-       mahdollisuuden hidastaa, pysähtyä

-       tunteiden ja ajatusten varaventtiilin

-       mahdollisuuden jäsentää ajatuksia, tunteita ja tekoja

-       mahdollisuuden tutustua paremmin itseen ja omaan tilanteeseen

-       voimallisen itsen muistamisen ja itsestä huolehtimisen välineen

 

Reflektiivisen kirjoittamisen työkaluja:

-       perinteinen päiväkirjakirjoittaminen – päivästä päivään, esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirja

-       oppimispäiväkirja

-       työpäiväkirja – esimerkiksi luovan kirjoittamisen työpäiväkirja, ohjaajan ja terapeutin työpäiväkirja

-       reflektiiviset kirjoitusharjoitukset

 

Opetan reflektiivisen kirjoittamisen käyttöä myös kirjallisuusterapeuttisena ja työnohjauksen välineenä.  – Ks. ajankohtaista.